Pöö :) uusi osa täällä, jee !! Ei mulla muuta... lukemaan mars!
Myöhemmin illalla olikin Wendyn aika kasvaa. Hetki oli todella huono syntymäpäivälle, koska Nerita oli vihainen Argukselle. Naisen sanat palautuivat miehen mieleen. "Mitä oikein ajettelit, kun kosit minua?! Tuliko pikku päähäsi mieleen, että MINUA KENTIES KIINNOSTAISI!"
Siitä oli syntynyt riita. Lopulta Nerita oli painunut lasten luo ja Argus pelaamaan shakkia.
Nyt, ilmeettömänä, auttaessaan Wendyä puhaltamaan kynttilän Nerita näytti hieman leppyneeltä.
"Hyvä, kasva kasva!"
(Aika ruma) Wendy kasvoi taaperoksi. Kun hiljaiset aikuiset siirtyivät syömään kakkua, tyttö hymyili ja sössötteli lattialla.
Kakkupöydässä tosiaan oli hiljaista. Argus kehaisi kakkua, mutta Nerita ei kommentoinut vaan hotki pikavauhtia kakkupalansa.
Kun Argus lopetteli syömistään, Nerita ei enää kestänyt vaan työnsi tuolinsa pöydän alle, jätti lautasen pöytään ja meni lastenhuoneeseen.
Argus tiskasi nopeasti ja meni sen jälkeen hakemaan Wendyn lattialta. "Hellurei isin kulta, mennäänpäs harjoittelemaan pottailua uudella potalla", kuiskutti Argus tyttärensä korvaan.
Arguksen mentyä Nerita saapui olohuoneeseen katselemaan huumori uutisia, vaikka oli ruutokammoinen. "Hei Michael, kuulitko jo siitä mitä Moonlight Fallssissa tapahtui", kysyi tummempi mies. "En, kerro vain." "Siellä on löydetty ruumis metsästä, joka on raadeltu. Kaikkihan tietävät siellä elävän susia ja karhuja, mutta... vainajan päältä löytyi kummallisia paidanretaleita, ja sudethan eivät käytä paitaa. Lisäksi alueella on nähty havaintoja susista, jotka muistuttavat ihmisiä. Kaikkihan tietävät että maailmassa on keijuja, sehän tuli tietoon jo pari sataa vuotta sitten, mutta onko olemassa muutakin yliluonnollista?"
Nerita tuijotti ruutua hämmentyneenä. Oliko kyseessä Arguksen lauma? Oliko edes useita laumoja? Oliko Argus asialla?
"Miksi meninkään naimaan ihmissuden", kirosi Nerita. Miksi, miksi, miksi... ja kun heidän poikansa kasvaisi, rupeaisiko se - hän siis, Nerita korjasi nopeasti -, saalistamaan myöskin? Mitä sudet edes söivät susimuodossaan? Äh, olipa monimutkaista.
Samaan aikaan Wendy kyllästyi jo pottailuun ja rupesi konttailemaan pitkin lattiaa. Hän ei tietenkään tiennyt mitään susista.
"Ääh, oppisipa Wendy nopeasti potalle", kuului 'innokkaan' opettajan suusta.
Wendyä ei kuitenkaan kiinnostanut käytännön taidot, vaan leikkiminen ja nukkuminen. Tietenkin, koska Wendyn mahdollisuus perijäksi oli olemassa, täytyi hänelle opettaa käveleminen ja puhuminen mahdollisimman hyvin.
Talouden toisella naispuolisella henkilöllä, Neritalla, taas ei mennyt kovin hyvin. Hän murehti ihmissusia ja työpaikkaansa, huonoa kotia ja laskuja. Kun vessanpönttö päättikin mennä rikki, itku oli kurkussa.
Joskus Nerita vilkuili taivaisiin ja tiesi, että siellä oli Nya. Hän haluaisi tavallaan asua siellä yhä, mutta oli Moonlight Fallssissakin hyviä puolia.
Nerita ei voinut mitään, mutta hän ei pystynyt kohtelemaan Wendyä ja Evania tasapuolisesti. Hän rupesi Evania hoitaessaan miettiessään ihmissusia.
Aina laskiessaan pojan kehtoon hän tunsi helpotusta, nyt Evania ei tarvitsi hetkeen hoitaa ja murehtia ihmissusista. Pitäisi jutella Arguksen kanssa.
Arjen pienet siivoushommat tuntuivat pelastukselta, siivotessa Nerita kun osasi tyhjentää päänsä. Harmi vain, että tyhjässä kodissa ei riittänyt siivottavaa ja siisti Argus siivosi myös oman osansa.
Muu naisen aika kului lasten, enimmäkseen taapero-Wendyn kanssa.
Puheen opettaminenkin tuntui luonnolliselta, vaikka Nyassa senkin olivat hoitaneet palvelijat. Nyt Neritasta tuntui normaalilta kansalaiselta. Nyassa hän oli ollut prinsessa.
Lastenhuoneessa oli harvoin hiljaista, ja Wendy ei pitänyt joka tunti rääkyvästä sisarestaan. Kun hän sai nukkua, hän oli todella iloinen - kunnes heräsi taas.
Kun työpäivä taas pitkästä aikaa koitti, Nerita oli iloinen. Hän oli ollut töissä viimeksi ennen Wendyn syntymää, ja totta puhuen pelännyt potkuja. Hän oli kuitenkin (tietämättään tosin) hyvä ennustaja, jota ei haluttu menettää.
Herättyään nainen meni pitkään ja kuumaan suihkuun. Siellä hän pohdiskeli syviä mietteitään. Hänen mykkäkouluaan oli kestänyt jo pitkään, jotenkin hän ei ollut saanut puhuttua Argukselle. Nerita päätti jutella asiasta iltapalalla, tämä täytyi selvittää.
Kun Nerita oli lähtenyt töihin, Argus ryhtyi lastenhoitoon. Wendy oppi potalle, mutta suihku meni rikki ja Argus hermostui niin että muuttui sudeksi.
Juuri töistä saavuttuaan ja vessassa käytyään Neritan puhelin pirahti. "Hmph, kuka siellä nyt soittelee, joku myyjä varmaan", nainen pohti.
Kuultuaan soittajan asian Nerita hämmentyi. "Karkoituksesi on peruttu. Kutsumme sinut ja puolisosi vierailulle Nyaan, keskustellaan sitten jatkosta." Nainen mumahti, tietysti hän menisi katsomaan perhettään, mutta haluaisiko hän jäädä Nyaan?
Neritan viettäessä äitiysloman vimeisiä päiviään, hän tuntui olevan täysin Wendyn armoilla. Lapsi päätti, milloin hän sai syödä, nukkua tai peseytyä. Se tuntui raskaalta, mutta myös ihanalta.
Nerita opetteli ruuanlaiton alkeet, ja edistyi huimaa vauhtia. Niin kauan kuin rahaa hellaan ei ollut, tyytyminen oli kaikkeen jota ei tarvinnut kypsentää.
Wendyn raskausajan paha olo palasi piakkoin takaisin. Oksentelu oli inhottavaa. Nya oli ollut paljon edistyneempi tieteessään, joten oksennukseen oli todella toimivat lääkkeet.
Pöntön kanssa tuttavuuden hierominen useasti sai Neritan epäilemään. Mistä oli kyse? Uudesta raskaudesta? Wendy oli vielä vauva ja Nerita ei ollut edes päässyt töihin!
Hampaita harjatessaan Neritan mieleen putkahti eräs ajatus: Argukselle tästä ei kerrottaisi. Rahatilanne oli epävakaa kuin mikä.
Syömiseen keskittyminen oli vaikeaa, kun ajatus toisesta lapsesta pyöri päässä. Täytyisi jotenkin vain yrittää, vaikka salaatti todennäköisesti palaisikin takaisin ylös.
Kun Nerita puputti salaattia, hän unohti vauvat ja muut hömpötykset ja keskittyi miettimään mitä kokkaisi huomenna.
Myöhemmin illalla salaatti todella palasi takaisin ylös. Oliko tämä vain vatsatautia? Vai jotain... jotain muuta?
Ei se ollut. Kun Nerita aikaisin torstaiaamuna heräsi syöttämään Wendyä, hän tajusi olevansa raskaana. Mukavat äitiysvaatteet vaihdettuaan hän meni Wendyn huoneeseen.
Nerita hymyili iloisesti lapselleen. Piakkoin huoneeseen tulisi vilskettä ja vilinää, kun sinne tulisi lisää lapsia. Nyassa Neritaa eivät olleet lapset kiinnostaneet, mutta täällä hänen mielensä oli muuttunut ja hän tajusi haluavansa suurperheen.
"Wendyy, Wendyy... saat pian oman pikkusisaruksen! Sitten kun talossa on pikkuveljesi tai siskosi, en voi antaa kaikkea huomiotani sinulle", Nerita leikitteli.
Kun Argus heräsi, oli aika kertoa tuolle asia. Argus katseli mietteliäänä Neritaa, joka pelkäsi jo pahinta. Purkaisiko Argus kihlauksen?
"Nerita, sehän on mahtavaa", mies innostui. Sitten hän kertoi töissä testaamastaan uudesta menetelmästä, joka varmisti vauvan sukupuolen 90% varmasti. Mutta sitä Nerita ei halunnut testata.
Myöhemmin puistossa Argus rokotti potilaita, kyseessä oli kilpikonnayskä tauti. Kaikki halukkaat saisivat kokoontua ilmaiseen tapahtumaan.
Argus teki työtään ja tahkosi rahaa, Nerita piti talon asuttavana. Kaikki likaantui niin nopeasti. No, huonekaluja ei ainakaan ollut niin paljon, että ne olisivat likaantuneet nopeasti.
Illalla Neritan piti syödä iltapala, hän teki valtavat määrät leipiä ja söi ne. Yhden leivän sijasta hän söi kymmenen. Argusta huvitti - olikohan mahassa peräti sataset tuon ruokamäärän perusteella?
Illalla kömpiessään sänkyyn Nerita hymyili. Pian lapsi syntyisi. Nerita toivoi poikaa, ja Arguksella ei ollut mitään toiveita. Kunhan lapsi olisi terve. Ja kunhan se ei perisi Arguksen ihmissusiluontoa...
__________________________________
Seuraavana aamuna paistettuaan kasan vohveleita Nerita mietti mitä tekisi tänään. Hän ei voinut käydä ulkona, koska silloin Wendy jäisi pitkäksi aikaa yksin ja tarvitsisi lapsenvahdin. Talon ainoa hupi oli shakkipöytä, joka ei naista kiinnostanut hirveästi.
Argus kokoontui aamiaiselle ja pari rupatteli niitä näitä. "Mahasi poksahtaa kyllä pian", naureskeli Argus. "Pöh, eipäs", Nerita nauroi miehensä hölmöilyille.
Kodin siivoustyöt alkoivat tuntua jo mukavilta, ja Neritan siisteys pääsi esiin. Nainen tiskasi astiat, pesi kaiken likaisen, luuttusi siivosi ja kuurasi.
Argus tarvitsi urallaan logiikkaa, joka oli mennyt hieman huonolle mallille. "Pöh, vielä minä niille pomoille näytän", jupisi mies shakkiharjoittelunsa kesken. Hän yritti saada rahaa parempaan kotiin, varsinkin kun Nerita oli taas raskaana.
Nerita oli aikansa kuluksi opetellut kitaran soittoa. Kun hän eräänä tylsänä päivänä oli löytänyt sen nurkasta, voi mikä hupi sen kanssa alkoi.
Syöttäessään Wendyä Nerita haaveili jo toisesta lapsesta. Raskaus oli lopuillaan, ja pian lapsi todennäköisesti syntyisi. Sitä odotellessa...
Kun vessanpönttö meni rikki, Argus oli heti korjaamassa sitä. Siisteys oli hänelle ja Neritalle tärkeää, siistejä kun molemmat olivat. Argus oli ollut koko ikänsä ja Nerita vasta Moonlight Fallssiin saapuessaan, mutta silti he olivat kuin kaksi marjaa. Jos Nerita pyysi siivoamaan suihkun, Argus oli sen jo ehtinyt tehdä.
Nerita osasi laittaa jo varsin maukasta ruokaa! Nyassa hän ei ollut tietenkään kokkaillut. Nyt, kun osa töistä oli kasattu naisen harteille hän tunsi jo nauttivansa siitä, kun sai tehdä niitä töitä.
Samana iltana Nerita heräsi viiltävään kipuun. Tämä oli jo toinen synnytys, joten nainen tiesi heti mistä oli kyse.
Ja maailmaan putkahtikin suloinen poika! Nimekseen hän sai Evan.
Säästetyillä rahoilla Evanille ostettiin kehto, olohuone rakennettiin ja loput seinät tapetointiin. Nyt paikka näytti jo kunnon kodilta, joskin hieman tyhjältä sellaiselta.
__________________________
Evanin syntymän jälkeisenä aamuna Argus heräsi aikaisin ja tassutteli lasten huoneeseen, jossa odotti tietysti tyytymättömiä vauvoja.
Argus aloitti hoitorutiinin Wendystä, koska tiesi että hän pelkäsi Evanin kohtaamista. Argus oli ihmissusi, joten hänen lapsillaan olisi 50 % mahdollisuus tulla itsekin sellaiseksi.
Asetellessaan Wendyä hyvin kehtoon hän muisti jotain, niinpä tietysti. Tyttö täyttäisi tänään vuosia. Kaiken hulivilin keskellä sekin oli täysin unohtunut!
Heti saatuaan Evanin käsiinsä Argus huokaisi. Niinpä tietysti, poika oli ihmissusi. Hän tunsi sen, aina kun hän kosketti toista sutta hän tunsi, oliko simi ihmissusi vai ei.
Samoihin aikoihin synnytyksestä vielä väsynyt Nerita heräili. Pikaisesti vilkuiltuaan huonetta ja muistellessaan eilistä, hänen mieleensä palautui Evan. Äänet lastenhuoneesta kertoivat kuitenkin Arguksen olevan siellä.
Pikaisesti tekaistuaan taikinaa Nerita ryhtyi sekoittamaan sitä. Ruoanlaitto sai murheet ja huolet kaikkoamaan, niin kuin ennustajan työkin. Samoin lasten seura.
Hetken kuluttua nälkäinen Nerita kauhoi lettuja suuhunsa pikavauhtia. Argus ei kuitenkaan syönyt mitään. Aluksi Nerita vain rypisti kulmiaan, mutta lopulta uteliaisuus vei vallan.
"Teinkä pahaa ruokaa", oli ainoa, mitä Nerita sai suustaan. Neritasta letut olivat syötäviä, mutta ehkä hän oli vainoharhainen.
"Lettusi ja muut herkkusi ovat loistavia!" Kehuja lenteli ilmaan joka sai Neritan kohottamaan kulmiaan. Mitä oli tekeillä?
Neritan kysyttyä, mikä hänen kihlattuaan vaivasi, nainen vaikeni. Oliko Argus sairas? Oliko Evan sairas? Oliko heillä tulossa ulosotto? Oliko mies saanut potkut? Aikoisiko hän jättää Neritan?
"Minua ei vaivaa mikään, mutta sinua saattaa kiinnostaa silti yksi asia, mutta sitä ei saa kertoa kellekkään. Lupaatko ettet kerro?" Nerita nyökytteli innokkaasti. "Minä olen ihmissuusi, ja poikamme Evan peri ne geenit."
