Neritan viettäessä äitiysloman vimeisiä päiviään, hän tuntui olevan täysin Wendyn armoilla. Lapsi päätti, milloin hän sai syödä, nukkua tai peseytyä. Se tuntui raskaalta, mutta myös ihanalta.
Nerita opetteli ruuanlaiton alkeet, ja edistyi huimaa vauhtia. Niin kauan kuin rahaa hellaan ei ollut, tyytyminen oli kaikkeen jota ei tarvinnut kypsentää.
Wendyn raskausajan paha olo palasi piakkoin takaisin. Oksentelu oli inhottavaa. Nya oli ollut paljon edistyneempi tieteessään, joten oksennukseen oli todella toimivat lääkkeet.
Pöntön kanssa tuttavuuden hierominen useasti sai Neritan epäilemään. Mistä oli kyse? Uudesta raskaudesta? Wendy oli vielä vauva ja Nerita ei ollut edes päässyt töihin!
Hampaita harjatessaan Neritan mieleen putkahti eräs ajatus: Argukselle tästä ei kerrottaisi. Rahatilanne oli epävakaa kuin mikä.
Syömiseen keskittyminen oli vaikeaa, kun ajatus toisesta lapsesta pyöri päässä. Täytyisi jotenkin vain yrittää, vaikka salaatti todennäköisesti palaisikin takaisin ylös.
Kun Nerita puputti salaattia, hän unohti vauvat ja muut hömpötykset ja keskittyi miettimään mitä kokkaisi huomenna.
Myöhemmin illalla salaatti todella palasi takaisin ylös. Oliko tämä vain vatsatautia? Vai jotain... jotain muuta?
Ei se ollut. Kun Nerita aikaisin torstaiaamuna heräsi syöttämään Wendyä, hän tajusi olevansa raskaana. Mukavat äitiysvaatteet vaihdettuaan hän meni Wendyn huoneeseen.
Nerita hymyili iloisesti lapselleen. Piakkoin huoneeseen tulisi vilskettä ja vilinää, kun sinne tulisi lisää lapsia. Nyassa Neritaa eivät olleet lapset kiinnostaneet, mutta täällä hänen mielensä oli muuttunut ja hän tajusi haluavansa suurperheen.
"Wendyy, Wendyy... saat pian oman pikkusisaruksen! Sitten kun talossa on pikkuveljesi tai siskosi, en voi antaa kaikkea huomiotani sinulle", Nerita leikitteli.
Kun Argus heräsi, oli aika kertoa tuolle asia. Argus katseli mietteliäänä Neritaa, joka pelkäsi jo pahinta. Purkaisiko Argus kihlauksen?
"Nerita, sehän on mahtavaa", mies innostui. Sitten hän kertoi töissä testaamastaan uudesta menetelmästä, joka varmisti vauvan sukupuolen 90% varmasti. Mutta sitä Nerita ei halunnut testata.
Myöhemmin puistossa Argus rokotti potilaita, kyseessä oli kilpikonnayskä tauti. Kaikki halukkaat saisivat kokoontua ilmaiseen tapahtumaan.
Argus teki työtään ja tahkosi rahaa, Nerita piti talon asuttavana. Kaikki likaantui niin nopeasti. No, huonekaluja ei ainakaan ollut niin paljon, että ne olisivat likaantuneet nopeasti.
Illalla Neritan piti syödä iltapala, hän teki valtavat määrät leipiä ja söi ne. Yhden leivän sijasta hän söi kymmenen. Argusta huvitti - olikohan mahassa peräti sataset tuon ruokamäärän perusteella?
Illalla kömpiessään sänkyyn Nerita hymyili. Pian lapsi syntyisi. Nerita toivoi poikaa, ja Arguksella ei ollut mitään toiveita. Kunhan lapsi olisi terve. Ja kunhan se ei perisi Arguksen ihmissusiluontoa...
__________________________________
Seuraavana aamuna paistettuaan kasan vohveleita Nerita mietti mitä tekisi tänään. Hän ei voinut käydä ulkona, koska silloin Wendy jäisi pitkäksi aikaa yksin ja tarvitsisi lapsenvahdin. Talon ainoa hupi oli shakkipöytä, joka ei naista kiinnostanut hirveästi.
Argus kokoontui aamiaiselle ja pari rupatteli niitä näitä. "Mahasi poksahtaa kyllä pian", naureskeli Argus. "Pöh, eipäs", Nerita nauroi miehensä hölmöilyille.
Kodin siivoustyöt alkoivat tuntua jo mukavilta, ja Neritan siisteys pääsi esiin. Nainen tiskasi astiat, pesi kaiken likaisen, luuttusi siivosi ja kuurasi.
Argus tarvitsi urallaan logiikkaa, joka oli mennyt hieman huonolle mallille. "Pöh, vielä minä niille pomoille näytän", jupisi mies shakkiharjoittelunsa kesken. Hän yritti saada rahaa parempaan kotiin, varsinkin kun Nerita oli taas raskaana.
Nerita oli aikansa kuluksi opetellut kitaran soittoa. Kun hän eräänä tylsänä päivänä oli löytänyt sen nurkasta, voi mikä hupi sen kanssa alkoi.
Syöttäessään Wendyä Nerita haaveili jo toisesta lapsesta. Raskaus oli lopuillaan, ja pian lapsi todennäköisesti syntyisi. Sitä odotellessa...
Kun vessanpönttö meni rikki, Argus oli heti korjaamassa sitä. Siisteys oli hänelle ja Neritalle tärkeää, siistejä kun molemmat olivat. Argus oli ollut koko ikänsä ja Nerita vasta Moonlight Fallssiin saapuessaan, mutta silti he olivat kuin kaksi marjaa. Jos Nerita pyysi siivoamaan suihkun, Argus oli sen jo ehtinyt tehdä.
Nerita osasi laittaa jo varsin maukasta ruokaa! Nyassa hän ei ollut tietenkään kokkaillut. Nyt, kun osa töistä oli kasattu naisen harteille hän tunsi jo nauttivansa siitä, kun sai tehdä niitä töitä.
Samana iltana Nerita heräsi viiltävään kipuun. Tämä oli jo toinen synnytys, joten nainen tiesi heti mistä oli kyse.
Ja maailmaan putkahtikin suloinen poika! Nimekseen hän sai Evan.
Säästetyillä rahoilla Evanille ostettiin kehto, olohuone rakennettiin ja loput seinät tapetointiin. Nyt paikka näytti jo kunnon kodilta, joskin hieman tyhjältä sellaiselta.
__________________________
Evanin syntymän jälkeisenä aamuna Argus heräsi aikaisin ja tassutteli lasten huoneeseen, jossa odotti tietysti tyytymättömiä vauvoja.
Argus aloitti hoitorutiinin Wendystä, koska tiesi että hän pelkäsi Evanin kohtaamista. Argus oli ihmissusi, joten hänen lapsillaan olisi 50 % mahdollisuus tulla itsekin sellaiseksi.
Asetellessaan Wendyä hyvin kehtoon hän muisti jotain, niinpä tietysti. Tyttö täyttäisi tänään vuosia. Kaiken hulivilin keskellä sekin oli täysin unohtunut!
Heti saatuaan Evanin käsiinsä Argus huokaisi. Niinpä tietysti, poika oli ihmissusi. Hän tunsi sen, aina kun hän kosketti toista sutta hän tunsi, oliko simi ihmissusi vai ei.
Samoihin aikoihin synnytyksestä vielä väsynyt Nerita heräili. Pikaisesti vilkuiltuaan huonetta ja muistellessaan eilistä, hänen mieleensä palautui Evan. Äänet lastenhuoneesta kertoivat kuitenkin Arguksen olevan siellä.
Pikaisesti tekaistuaan taikinaa Nerita ryhtyi sekoittamaan sitä. Ruoanlaitto sai murheet ja huolet kaikkoamaan, niin kuin ennustajan työkin. Samoin lasten seura.
Hetken kuluttua nälkäinen Nerita kauhoi lettuja suuhunsa pikavauhtia. Argus ei kuitenkaan syönyt mitään. Aluksi Nerita vain rypisti kulmiaan, mutta lopulta uteliaisuus vei vallan.
"Teinkä pahaa ruokaa", oli ainoa, mitä Nerita sai suustaan. Neritasta letut olivat syötäviä, mutta ehkä hän oli vainoharhainen.
"Lettusi ja muut herkkusi ovat loistavia!" Kehuja lenteli ilmaan joka sai Neritan kohottamaan kulmiaan. Mitä oli tekeillä?
Neritan kysyttyä, mikä hänen kihlattuaan vaivasi, nainen vaikeni. Oliko Argus sairas? Oliko Evan sairas? Oliko heillä tulossa ulosotto? Oliko mies saanut potkut? Aikoisiko hän jättää Neritan?
"Minua ei vaivaa mikään, mutta sinua saattaa kiinnostaa silti yksi asia, mutta sitä ei saa kertoa kellekkään. Lupaatko ettet kerro?" Nerita nyökytteli innokkaasti. "Minä olen ihmissuusi, ja poikamme Evan peri ne geenit."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti