Luku 1: Hyvästi Nya

Nerita Nequam pyyhkäisi roskan upouudesta puvustaan, jonka oli valinnut joku Moonlight Fallssin vaatekaupan työntekijä. Nerita Nequam, Nyan ex-prinsessa, oli varsin rähjäisessä kunnossa. Nya oli planeetta, jossa eri erilaisia ihmisiä. Ei samanlaisia kuin kaikki muut. Koska Nerita oli prinsessa, hänelle oli ostettu valmiiksi tontti jostain muualta. Ja vielä 10 tuntia sitten Nerita oli seisonut jalat tukevasti Nyassa, valmiina karkotukseen. Aikaportaali vei hänet kauas, Moonlight Fallssiin jossa eli muutakin erikoista.

Koska Nerita oli ollut prinsessa, hänen etujaan oli esimerkiksi se, että karkotuksessa hän saisi mukaan muutakin kuis perustavaroita. Esimerkiksi puhelimen ja puhelinluettelon, jolla pystyi tilaamaan taksin. Koska Nerita ei tiennyt mikä taksi oli, hän kyseli taksikuskilta suorasukaisesti mikä se oli. Ja selityksen saatuaan Nerita kysyi, mistä saisi rahaa - taksi kuulemma maksaisi. Kuski lupasi viedä hänet paikkaan, jossa etsittiin töitä, ja Nerita suostui.

Uusi kaupunki oli kummallinen tuttavuus, ja Nerita huomasi katselevansa jokaista taulua tai kylttiä, puuta tai asukasta silmät tapillaan. Nainen taisi jopa nähdä kerran jonkun - jonkun... olennon... joka kiisi kovaa.

Perillä taksikuski lupautui odottamaan, johon Nerita suostui oitis. Astellessaan väriloistoon hän mietti, saisikohan töitä.

Innostunut ennustajaeukko melkein hyppäsi naisen kaulaan, kun huomasi tämän pitkät hiukset ja turkoosin ihon. Puheenpulinasta hämmentynyt Nerita ymmärsi kuitenkin työajan ja palkan.

Kun hän oli kerännyt hieman sieniä, päätti Nerita mennä baariin. Kun kuljettaja ehdotti baaria, nainen suostui oitis.

Perillä hän kuuli kaunista musiikkia. Paikka oli kahta henkilöä lukuunottamatta tyhjä - Neritaa ja tuota miestä.

Kun mies käänsi katseensa, ja tämän myrskynharmaat silmät tapittivat Neritaa, oli lähinnä kunnioitus jäljellä.

Jutustelun aikana Nerita sai tietää miehestä yhtä sun toista mukavaa.

Kun nainen pyysi mysteeriherraa kahville, hän joutui ikävä kyllä lähtemään töihin. Niinpä Nerita tilasi hieman vinksahtaneelta tarjoilijalta kupposen kahvia.

Pieni nälkäkin alkoi jo tulla, mutta Nerita kulautti tuon kummallisen juoman kurkkuunsa. "Vau, onneksi minulle annettiin opas simmaailmassa elämiseen", nainen kummasteli juomaa. Kahvihan sen nimi oli.

Ennen lähtöään hän pelasi vielä hauskaa kolikkopeliä, jossa oli kuiitenkin  joka toisen voittomahdollisuus.

 

Napattuaan muumionallen Nerita hihkui onnesta ja innosta - täällä pitäisi pelata toistekkin!

  

 ________________________

 

Maanantaiaamun valjetessa horisontissa alkoi pieni sim laitakaupungissa heräillä. Hän venytteli hieman.

Piakkoin Nerita löysikin itsensä mutustamasta herkullista hilloleipää suu irveessä. Sitten hän tilasi vakiotaksinsa ja kun kuski ehdotteli aamu-uintia, nainen suostui.

Piakkoin uimahallissa, joka oli ilmainen, eli Neritan kukkarolle sopiva, nainen kapusi uimaan. Koska Nya oli ollut lämmin planeetta, joka päivä oli pulikoitu.

 
Piakkoin Neritan oli kuitenkin pakko kavuta altaasta. Uiminen toi surun puseroon, eikä tuntunut samalta kuin Nyan turkooseissa vesissä merenneitojen kanssa sukeltelu.

Pikaisesti kotona käytyään Nerita kiirehtikin töihin. Vaihdettuaan pusikossa työasuun olikin jo aika harjoitella kaikenlaista horoskoopeista kristallipalloon.

 Töiden jälkeen vaihdettuaan juhlavampaan kolttuun ehti Nerita kipaista baariin. Huono olo yllätti kuitenkin pian.

 

Neritan haukatessa raitista ilmaa, keskeytys kuitenkin kuului. "Hei, Nerita!"

 
"Ai... ai hei, Argus", hymähti Nerita. "Viettäisikö neiti kanssani iltaa?" Ja eihän Nerita voinut sanoa ei.

Puolentunnin kuluttua kumpikin kikatteli hervottomasti. "Olet kyllä maailman paras vitsinkertoja", he hokivat toisilleen.

 

 

 "Kello on vasta 11, ehdimme siis pyörähdellä hieman ennen sulkemisaikaa", ehdotteli Argus. "Olen pahoillani, mutta kello on jo 11! Minun täytyy kiirehtiä", hoki Nerita ryntäillessään ulos baarista. Hän ei ollut käynyt suihkussa tai syöny iltapalaakaan... 

 

 

______________________________ 

 

 

 

 
Parin kuukauden kuluttua Nerita ja Arguksen välille oli kehittynyt aivan erityinen ystävyyssuhde. Argus ja Nerita tapasivatkin yleensä joka päivä. Argus ei ollut vielä kertonut ihastuksestaan, ja hän päätti tehdä sen pian. Arguksen pinnistellessä Nerita vilkuili ympäriinsä.

 
Olohuoneesta kuului mäiskinnän ääniä, siellä oli tietysti Dante pelaamassa. Mies oli omituinen, ja omisti omituiset silmätkin - mutta Nerita ei vielä tiennyt mihen salaisuuttaa.

 Argus oli aina ollut suorapuheinen, ja niin hän oli nytkin. Töksäytettyään treffikutsun illalle hän punastui  - ei sitä noin röyhkeästi pitänyt tehdä! Nerita kuitenkin suostui hymyillen.

Ja niin, tasan kello seitsemän illalla, Nerita ja Argus tapasivat Moonlight Fallssin ainoassa ravintolassa, joka oli samassa rakennuksessa ruokakaupan kanssa.

 
Herkullisten hampurilaisten jälkeen Nerita ja Argus juttelivat parkkipaikalla. "Oli todella hauskaa, kiitos", kehui Nerita iltaa. "Minäkin pidin tästä", Argus kertoi.

 

 Ja niin, keskellä parkkipaikkaa sai tuo nuori, Nyan entinen prinsessa, maahan sopeutumaton, turkoosin ihon omaava nainen ensisuudelmansa.

 

 

 

"Minun täytyy mennä, huomenna on töitä", Nerita kuiskasi. Argus hymähti, ja vastasi: "Sinä, Nerita, olet tosiaan ihan ihmeellinen tyttö." 

 

 

______________________

 

 

Pikkuhiljaa oli alkanut kertyä hieman rahaa, ja Nerita selvisi laskuistakin. Kirjoittaessaan allekirjoitustaan laskuihin Nerita mietti, mitä todella halusi elämältään. Romua seinänkappaletta, johon hänen elämänsä rakentui? Ei.

 
Jäätelöä syödessään nainen pohdiskeli, uskaltaisikohan tänään uida. Ei, ei vielä tänään...

Nerita oli alkanut käydä taas uimahallilla. Hän makoili aurinkotuoleissa, nautiskeli suihkusta, kävi joskus jopa tietokoneella (vaikka hän niitä tekniikkakammoisena vihasikin), ja vietti muutenkin rakennuksessa aikaa.

Nerita oli jopa tutustunut sähköpostin käyttöön - kuinka kummallista ja mielenkiintoista se olikaan!

 
Myöhemmin sinä iltana nainen teki hodareita puistossa kaikille niitä haluaville. Hän oli saanut ylennyksen töissä, ja siksi päätti juhlan kunniaksi syödä muutakin kuin purkkipapuja.

 

Mutta vaikka Nerita oli yrittänyt olla ystävällinen, ja tarjosi koko puistolle hodareita, vain hän söi kaksi ja loput siihen lautaselle jäivätkin. Mutta hieman kauemmas mennessään nainen huomasi, että yksi pikkupoika joka myi leivoksia, nappasi yhden vaivihkaa ja pelästyneen näköisenä.

 

 

____________________

 

 

Parin päivän kuluttua Argus oli pyytänyt Neritan puistoon. Siellä puiston penkillä istuskellessaan ja Argusta odotellessaan, hän pohdiskeli kaikkea maailman menosta.

Pian Argus saapuikin, ja he juttelivat pitkän tovin. Lopulta kuitenkin aika hujahti puoleenpäivän ja Neritan pitäisi raahautua töihin.

Suudellessaan jäähyväisiksi Argus ja Nerita tunsivat puhdasta iloa.

Myöhemmin samana iltana Argus oli tullut Neritaa töihin vastaan. Saapuessaa ennustajaeukon vaunun luo hän hymyili - paikka vaikutti oikein mukavalta.

Nerita oli iloinen, oli ollut todella kiltti teko tulla häntä vastaan. Kesken halauksen Argus kuiskasi naisen korvaan: "Nerita, haluaisitko seurustella kanssani?" Ja halusihan hän.

 

 Samassa jokin ajatus iski kuin taikaiskusta Neritan päähän - Argus oli tullut häntä töihin vastaan, pyytänyt seurustelemaan, tarjonnut hampurilaiset, ollut monta kuukautta hyvä ystävä ja tukenut, ja olihan Nerita tuntenut miehen jo vuoden. Mikä voisi mennä pieleen? Argus oli ihminen, jonka kanssa Nerita halusi elää elämänsä loppuun asti. Niinpä nainen kysyi eräänn ratkaisevan kysymyksen: "Haluaisitko muuttaa kanssani yhteen?"